Taimela

"Surrur" surisivat ompelukoneet Taimelassa

Ompeluseuralle päätettiin rakentaa vuonna 1912 oma talo. Sata vuotta sitten kankaita ja mattoja kudottiin itse, ommeltiin paljon vaatteita ja neulottiin lapasia, sukkia, villanuttuja ja myssyjä.

Kirkkoherra August Koivisto järjesti tontin nykyisen lukion luota. Ompeluseura liittyi Nuorten Naisten Kristilliseen yhdistykseen. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli ruustinna Olga Palmroth.

Rakentamiseen otettiin lainaa, mutta siihen saatiin myös lahjoituksia. Esimerkiksi Josefina Kukkonen, museon perustajan Aina Peuran äiti, lahjoitti 400 markkaa hirsien ostoon. Rahalla ostettiin Pohjois-Päijänteen Lauttayhdistykseltä 400 kappaletta rannalle nostettuja rampatukkeja.

Kun tukkeja kuljetettiin lautoissa järviä ja koskia pitkin, osa tukeista irtosi. Ennen kuin tukki upposi pohjaan, se jäi vähäksi aikaa pystyyn kellumaan. Kelluvia tukkea kutsuttiin rampatukeiksi.

Ompeluseuran talon suunnitteli Veikko Liimatainen. Talo tehtiin talkoilla, mikä tarkoittaa, että kukaan ei saanut rakentamisesta palkkaa.

Ompelemisen ja kutomisen lisäksi Taimelassa pidettiin seurakunnan kokouksia, pyhäkoulua ja rippikoulua. Vuonna 1917 talosta tehtiin vähäksi aikaa sairaala. Taimelassa hoidettiin isorokkopotilaita. Isorokko on vaarallinen tarttuva tauti. Isorokkoa vastaan voidaan rokottaa, ja siksi sairautta ei ole enää Suomessa.

Taimelassa on tehty vaikka mitä. Siellä on ollut partio, koulu, neuvonta-asema käsitöiden tekijöille, puuverstas ja myymälä. Nykyisin Taimela on asuntona. Sen omistaja on kunnostanut taloa vanhaa kunnioittaen.