Satakielistentie ja Mäkitie

Puheliaiden naisten tie

Satakielistentien tienoota Turkkilanvuorelta kuvattuna. Edessä oleva rakennus on Rautalammin suojeluskuntatalo, joka myöhemmin oli seurantalo. Taaempana näkyy vanha puhelintalo ja kirkko.

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Satakielisten tie on nimetty tien varrella asuneiden puheliaiden naisten mukaan. Kylän keskusraitin suuntainen Satakielistentie alkaa Kuusitien, Mäkitien ja Opintien risteyksestä, sivuaa urheilukenttää ja päättyy koulukeskukselle Matti Lohen tiehen. Tien varrella on säilynyt useita käsityöläisten ja pieneläjien asuntoja, kuten Mörkölät I ja II. Urheilukentän läheisyydessä sijainnut nuorisoseuran- ja suojeluskuntatalo paloi vuonna 1982.

1800- ja 1900 -lukujen taitteessa rakennettu Mörkölä ykkönen oli alkujaan Jalkasten kirkkotupa. Perimätiedon mukaan parikymmentäkin miestä saattoi yöpyä 5 x 5 -metrisessä tuvassa. Erikoista talossa ovat sen kokoon nähden korkeat T-mallin ikkunat. Rakennus on yksityisomistuksessa.Samoihin aikoihin rakennettu Mörkölä kakkonen sijaitsee Mantankujan ja Satakielisten tien kulmauksessa. Punainen mökki on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan. Multiaiselle rakennetussa mökissä oli alkujaan vain neljä metriä kanttiinsa oleva tupa. Sisällä  oli kivinen leivinuuni ja hella. Talo on yksityisomistuksessa ja tarkoitus kunnostaa. Mantankuja on saanut nimensä Kapakka-Mantasta, eli Manta Hännisestä. Manta asui hautuumaalta siirretyssä leikkuuhuoneessa, jonka seinät oli tapetoitu sanomalehdillä. Työkseen Manta ompeli täkkejä. 

Metsän halki johtavan väylän varrelle alkoi 1920- ja 30-luvuilla muodostua pienten talojen reunustama tie. Sodan jälkeen Satakielisten tien varteen rakennettiin muutamia korkeampia tyyppitaloja.Taloista vanhimmat sijaitsevat korttelien sisällä tien suhteen epäsäännöllisesti. Seuraava kerrostuma rakentui aivan tien viereen. Sodan jälkeen talot rakennettiin taas keskemmälle tonttia. Alue muistuttaa pikkukylää, sillä tonteilla on saunoja ja muita ulkorakennuksia. Aikanaan kaikilla taloilla ei ollut omaa kaivoa, vaan vettä haettiin yhteiskaivoista.

Puhelintalo oli ensiksi kauppias Erosen meijeri. Sitten rakennuksessa on toiminut mm. osuusmeijeri. Tontille on jäänyt muistoksi noista ajoista koneiston maahan ankkuroinut sementtikartio, kaivorakennelma ja makasiinin kivijalkaan luonnonkivistä rakennettu voikellari, jonka ikkunoissa on kalterit. Rakennuksessa on aloittanut myös Rautalammin osuuskauppa toimintansa. 

Mäkitien ilmettä 1900-luvun alkupuolella. Vasemmalla Suomen kauppapankin talo, joka rakennettiin 1900-luvun alussa kirjakaupaksi. Keskellä näkyy Vihavaisen kellosepänliike ja oikealla yksityisen asuintalo.

Näkymä Mäkitiellä keväällä 2011. Edellisen kuvan rakennuksista on enää jäljellä vanha kirjakaupan talo, joka on nykyään Helluntaiseurakunnan omistuksessa. 

Anna Waldenin kirjakaupan jälkeen rakennuksessa toimi mm. Suomen Kauppapankki oy, Helsingin Osakepankki, KOP ja Rautalammin Osuuskassa. 

Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ilmeensä. 

Urheilukentän läheisyydessä ollut entinen suojeluskunnantalo paloi vuonna 1982. Silloin rakennuksessa toimi Seppo Norosen huonekalutehdas. 

Rautalammin suojeluskunnan ja lottien harjoitukset urheilukentällä. 

Renssin Jalkasten lepotuvaksi rakennuttama Mörkölä I 1920-luvulla.

Mörkölä I vuonna 2011. rakennus on edelleen säilyttänyt ominaispiirteensä.

Satakielistentien keväistä ilmettä. 

Koulunlahden rannalla olevat Kinnula ja Rauhalahti ovat alueen vanhimpia rakennuksia 1800-luvun loppupuolelta. 

PESTUURAITTI JA PESTUUT

Pestaaminen on jäänyt, mutta markkinat paisuvat

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Rautalammilla on pidetty markkinoita 1821 lähtien. Pestuumarkkinoiden aikaan, syyskuun toisena sunnuntaina, pestattiin myös palkolliset taloihin. Pesti päättyi marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, köyrinä. Väliin jäi kaksi viikkoa vapaata, ennen kuin pesti uudessa paikassa alkoi. Loman aikaan pidettiin tanssiaisia ja juhlittiin.

Markkinoilla eläimet ja elintarvikkeet vaihtuivat pikkuhiljaa taloustavaraan ja rihkamaan. 1876 markkinoilla nähtiin taitovoimistelija, "soittokonemies" eli posetiivari sekä elokuvan edeltäjä panoraamakone. 1900-luvulla markkinoilla oli valokuvaajia, eläinten näyttäjiä, tempuntekijöitä ja vedenneitojakin. Kun autot olivat vielä harvinaisia, saattoi markan maksusta käydä koeajelulla laivalaiturilta Vesannontien haaraan saakka. Tämän ajan vierasta huvittaa, kun saa taittaa pienen matkan hevoskärryissä.

Kylällä oli useita kahviloita, jotka ravitsivat markkinavieraita. Työväentalolla saatettiin pitää kolmetkin tanssit: yhdet päivällä, toiset iltapäivällä ja vielä illalla yhdet. Tanssit tai disko ovat yhä ohjelmassa, mutta vain yhtenä kattauksena. Markkinoille tultiin pitkien matkojen päästäkin. Monelle pestuut olivatkin ainut kirkonkyläreissu koko vuonna. Nutut, rukkaset, luumut ja viipurinrinkelit vaihtoivat vilkkaasti omistajaa helppoheikkien höpötellessä.

Pestaamisesta luovuttiin 1920- ja 1930 -luvuilla. Piikoja ja renkejä palkataan enää näytösluontoisesti, mutta markkinat ovat viime vuosina vain paisuneet. Markkinat pidettiin sotien jälkeen keskusraitilla. Koska myyjiä tuli vuosi vuodelta enemmän, alue siirrettiin Työväentalon ja Satakielisten tien väliin. 

Hernekeitto ja rusinasoppa olivat sodan jälkeen markkinaruokaa tyypillisimmillään. Tämän ajan markkinavieraat vaeltavat kojulta toiselle kahvin, grillatun makkaran, voissa tirisevien muikkujen, hattaran, omenoiden ja muurinpohjalettujen tuoksussa.Vanhan ajan tunnelmaa voi aistia kylän pohjoispäässä Rompetorilla, missä on kaupan vanhaa ja käytettyä tavaraa laidasta laitaan.

Pestuumarkkinat 1910-luvulla Rautalammin keskusraitilla viljamakasiinin läheisyydessä.