Ortodoksikirkko ja hautausmaa

Evakot toivat uusia tapoja ja kirkon

Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle isoja maa-alueita Karjalasta ja Itä-Lapista toisessa maailmansodassa. Sodasta on mennyt 70 vuotta. Neuvostoliittoa ei enää ole, vaan sen tilalla on Venäjä ja useita muita maita.

Luovutetuilla alueilla asuneiden perheiden oli lähdettävä pakoon ja muutettava muualle Suomeen. Tulijoita kutsuttiin evakoiksi tai siirtolaisiksi. Tänä päivänä ihmistä, joka joutuu jättämään kotinsa sodan tai muun painostuksen takia, kutsutaan pakolaiseksi.

Koska maata menetettiin paljon, 420 000 ihmiselle piti löytää äkkiä uusi koti. Esimerkiksi Kuopiossa, joka on Rautalammin lähin iso kaupunki, on noin 100 000 asukasta. Siihen verrattuna tulijoita oli neljän Kuopion kokoisen kaupungin asukkaiden verran.

Perheet ottivat mukaansa huonekaluja, lehmiä, hevosia, vaatteita ja ruokaa, mutta koti ja maatilat jäivät. Kun perheitä tuli Rautalammille, he eivät tunteneet täällä ketään. Väliaikaisia asuntoja järjestettiin kouluihin, työväentalolle ja maatiloille.

Rautalammille asettui asumaan noin 750 karjalaista. Suurin osa heistä oli kotoisin Salmista suuren Laatokka-järven rannoilta.

Kahden pappilan, kartanoiden ja isojen tilojen maista lohkottiin pieniä tiloja, joille evakot tekivät peltoja ja rakensivat kotejaan. Esimerkiksi Koipiniemen kylälle tehtiin kymmenen uutta kotia.

Paljon uusia asioita ja tapoja piti opetella puolin ja toisin. Karjalan kieli, jota evakot puhuivat, on erilaista kuin Savon murre. Esimerkiksi kun savolainen sanoo minä ja sinä, karjalainen sanoo mie ja sie.

Suurin osa evakoista oli ortodokseja, kun taas rautalampilaiset olivat luterilaisia. Uudet asukkaat halusivat, että Rautalammille saadaan oma kirkko. Ortodokseilla pääsiäinen on vuoden suurin juhla, luterilaiset juhlivat enemmän joulua.

Ortodoksien kirkossa on paljon koristeita ja ikoneiksi kutsuttuja pyhiä tauluja. Myös jumalanpalvelukseen, lapsen kastamiseen, rippikouluun, avioparien vihkimiseen ja hautaamiseen liittyvät tavat ovat erilaisia.

Rautalammin ortodoksiseurakunta perustettiin 1950. Suunnitelmien mukaan Pyhän Nikolaoksen kirkon piti tulla Latsinmäelle, mutta se rakennettiinkin kylän toiseen päähän vuonna 1959. Kahdet erilaiset kirkonkellot kuuluvat Rautalammin kirkonkylän tuttuihin ääniin.

Kirkon suunnitteli arkkitehti Ilmari Ahonen. Kirkko on tehty puusta ja sen seinät on rapattu. Kun mennään sisälle, tullaan kahdeksankulmaiseen isoon saliin, jonka katto on korkealla. Kirkossa on joitakin Karjalasta tuotuja isoja maalauksia ja Pyhän Nikolaoksen ikoni. Muut ikonit ovat Veikko Marttisen ja Margit Linnun maalaamia.

Ihan alussa kirkko oli valkoinen, sitten keltainen ja jälleen valkoinen. Muutama vuosi sitten tehtiin uusi kuparikatto ja kirkon tornin yläpuolella oleva sipulikupoli risteineen kullattiin. Sisällä kirkossa ei ole penkkejä, koska ortodokseilla on tapana seistä kirkonmenojen ajan. Kirkossa on kuitenkin tuoleja, jos joku ei jaksa seisoa tai haluaa istua.

 

Hautausmaa

Ortodoksien hautausmaa on Latsinmäellä, mutta ortodokseja on haudattu myös isolle hautausmaalle keskelle kirkonkylää.

Ortodoksit vievät kukkia ja kynttilöitä haudalle. Vanhoihin perinteisiin kuuluu käydä haudalla pomiloimassa. Silloin haudalle mentiin isommalla porukalla, muisteltiin kuollutta omaista tai ystävää ja syötiin ehkä vähän eväitäkin.

Ruokaa ja juomaa laitettiin myös haudalle. Karjalassa haudoilla oli pieniä puisia majoja, grobuja, joiden sisälle ruoka laitettiin.

Vaikka ruoka katosi, kuolleet eivät tulleet sitä syömään. Linnut tai hiiret popsivat eväät tai ne kävi syömässä köyhä ihminen, jolla ei ollut tarpeeksi ruokaa.

Usein kun ihminen muuttaa kauas vieraaseen paikkaan, hän luopuu tai joutuu luopumaan omista perinteistään, jotta ei erottuisi liikaa paikallisista. Kun rakastuneet menevät naimisiin, usein noudatetaan enemmän toisen puolison tapoja.

Rautalammilla ortodoksit alkoivat laittaa haudoille samanlaisia muistokiviä kuin luterilaisella hautausmaalla eivätkä vieneet enää ruokaa haudoille.

Mutta perinteet ovat sitkeitä! 1980-luvulta lähtien haudoille on pystytetty perinteisiä puisia ja metallisia ortodoksiristejä, joissa on kaksi poikkipuuta, suora ylhäällä ja vino alempana. 1990-luvulla rakennettiin muistomerkiksi pieni puinen koristeltu maja, grobu.

Jos Sinulla on mummo tai ukki, joka on Karjalasta, voit kysellä häneltä, millaista elämä oli ennen.