Koskipää

Kulttuurihistoriallinen Koskipää

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

1930-luvulle saakka kirkonkylän viimeinen tien vieressä ollut asuinpaikka oli Koskipää. Koskipää oli itse asiassa rakennusryhmä. Se muodostui kolmesta läheisestä yhteistä pihaa ympäröivästä asuinrakennuksesta ja ulkorakennuksista. Päärakennus oli maantien suuntainen. Jokiranta- ja entinen tulitikkutehdas asuinrakennukset olivat puolestaan päädyt maantietä kohti.

Päärakennus oli säätyläistalo. Rakennuksen perustana oli savutuvan hirret, joiden jatkoksi oli rakennettu useita kamareita.  Kauppias Otto Draken jälkeen Konneveden Pirkkalasta kotoisin ollut kanttori Lauri Hämäläinen hankki Koskipään kesäasunnokseen vuonna 1875. Rakennuksen ja tien välissä oli puutarha, jonne Hämäläinen rakensi jopa suihkukaivon. Lauri Hämäläisen poika, taidemaalari Väinö Hämäläinen, vietti lapsuuden ja nuoruuden kesiään perheen mukana Rautalammilla. Ne kesät jättivät pysyvän ja syvän jäljen taiteilijan sieluun. Erityisen merkittävä kesä Hämäläisen taiteilijauran kannalta oli kesä 1896. Silloin Hämäläisen perhe, johon kuului Emma-äidin uusi aviomies, eturivin taiteilija Albert Gebhard, vuokrasi kesäpaikan Sahalan kartanosta. Äijäveden rannalla Gebhard opasti Väinö Hämäläistä taiteen maailmaan. Hämäläisen taide oli helposti ymmärrettävää ja taiteelliselta ja tekniseltä suoritustavaltaan korkeatasoista. Rautalammin kirkon, jota Hämäläisen isoisäkin oli rakentamassa, alttaritaulu on Väinö Hämäläisen ja hänen poikansa Laurin maalaama. Lopulta Lauri Hämäläisen leski myi Koskipään talon kirjuri Rosa Boxströmille ja postinhoitaja Julia Lundahlille.

Jokiranta -niminen asuinrakennus kuului 1900-luvun alussa nimismies Lindbohmin Georg -pojalle. Samaan sisarusparveen kuului mm. kuvanveistäjä Viivi Paarmio-Vallgren. Rakennus purettiin 1960-luvulla. Tilalle rakennettiin nykyinen vaalea pihan keskellä oleva asuinrakennus.

Vanha tulitikkutehtaan rakennus purettiin 2000-luvun alussa.  Tuvassa toimi 1870-luvulla kauppias Otto Draken tulitikkutehtaan osa, jossa kastettiin tikkujen päät fosforiin. Muut tulitikkuverstaan rakennukset ovat sijainneet pellolla oikealla nykyisen Cajanin asuinrakennuksen kohdalla. Kohde edusti ainoana vanhan käsiteollisuuden historiaa kirkonkylässä.

Koskipäässä asunut kauppiaan rouva Drake vuonna 1911. 

Rautalammin kuuluisa puukkoseppä Emil Hänninen yritti pajatoimintaa Koskipään pihapiirissä 1900-luvun vaihteessa. Kuvassa seppä Hänninen pajassa, joka sijaitsi nykyisen Pajatien varrella.

Taidemaalari Väinö Hämäläisen teos Ulpukkalampi Rautalammilla. Teos on maalattu koulun rannassa. Koulun pitkäaikainen opettaja Matti Lohi oli Väinö Hämäläisen setä. Hämäläinen vietti lapsuuden ja nuoruuden kesiä Koskipäässä. Väinö Hämäläistä tutkinut Jyrki Lohi kertoo, että Väinö Hämäläinen kävi viimeisen kerran Rautalammilla vuonna 1931 pitkän tauon jälkeen. Hän eläytyi lapsuutensa ja nuoruutensa muistoihin ja maisemiin voimakkaasti. Sisarelleen Armi Klemetille Hämäläinen kirjoitti:” Kolusin kaikki Syväjärvet, Savjärvet, kangaspolut, härkäkivet… Koskipää oli kovin ränsistynyt. Mamman hyvin hoidettu ryytimaa oli nurmen alla, kuten mammakin”. Hän totesi, vielä että ”Muistot virkosivat niin, että itketti. Kaikki on kuin kaunista satua”.  Teoksen omistaa Rautalammin kulttuuriseura. 

Kirjuri Ivar Cajan perheineen vuonna 1900. Kruununvoudin leski Margareta Cajan osti tulitikkutehtaan tuparakennuksen pojalleen Ivar Cajanille 21.7.1899. Tuolloin multapenkkaperustaista rakennusta laajennettiin porstualla ja kamarilla. 
 

Koskipään tulitikkutehtaan rakennus 9.6.1921. Rakennus koostuu kahdesta erillisestä hirsituvasta, joita yhdistää eteinen eli porstua. 

Koskipäässä elokuussa 1930. Taustalla näkyy vanha päärakennus. 

Koskipään tulitikkutehtaan keittiössä Iida Cajan keittämässä kahvia. 

Koskipään nykyilmettä. Vanha päärakennus oli suurin piirtein keskellä olevan valkoisen rakennuksen paikalla. Tulitikkutehdas oli siitä oikealle.