Rautalammin kirkko

Kirkko kylän keskellä

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Rautalammin ensimmäisen kirkon sijainnista ei olla täysin varmoja. Emäkirkon paikkana on pidetty Talliniemen kärkeä, minne on pystytetty muistomerkkikin. 

Toinen kirkko valmistui nykyisen kellotapulin taakse vuonna 1685 ja kolmas samaan paikaan vuonna 1758. Seurakuntaan kuului 1800-luvulla noin 9000 jäsentä. Koska kirkko kävi ahtaaksi, päätettiin rakentaa nykyinen neljäs kirkko. Ahtaudesta ei ole sen koommin ollut ongelmaa.

Ikäjärjestyksessä kolmas Rautalammin kirkko rakennettiin vuonna 1758 nykyisen tapulin taakse samalle paikalle, missä toinenkin kirkko oli ollut. Kirkon rakensi hirsistä todennäköisesti suurrakentaja Arvi Junkkarinen. Leppävirtalainen Junkkarinen (1716-1777) rakensi elämänsä aikana ainakin kahdeksan kirkkoa ja useita kellotapuleita timpuriensa avustamana. Hän liikkui laajalti Keski- ja Itä-Suomessa. Junkkarinen on todennäköisesti opettanut myös Jaakko Leppästä, joka rakensi maailmanperintökohteena olevan Petäjäveden puukirkon. Rautalammin kolmas kirkko purettiin vuonna 1846, kun uusi nykyinen kirkko oli jo käytössä. 

Suomen suurimpiin kuuluvan puukirkon suunnitteli Carl Alexander Engel, tunnetun arkkitehdin C.L. Engelin poika. Rakennusmestarina toimi liperiläinen Aksel Magnus Tolpo. Engel ei nähnyt suurluomustaan valmiina, sillä hän kuoli vuonna 1843 vain 25-vuotiaana. Kirkon jykevät hirret sahattiin Kerkonkosken ja Kuorekosken sahoilla ja kuljetettiin kirkonmäelle vesiteitä pitkin. Kirkko valmistui kesällä 1844. Rakennus vuorattiin ulkoa vaakalaudoituksella ja maalattiin seuraavana kesänä hiekkakiven sävyiseksi.

Klassismia edustava kirkko näyttää ulkoa lyhytvartiselta ristikirkolta, mutta on sisältä kolmilaivainen pitkäkirkko. Kirkossa on päätykolmiot, ja sen räystäitä kiertävät palkistot. Ulkovuorauksen listoitus on voimakkaasti profiloitu. Kirkon nelikulmaisessa kellotornissa on kahdeksankulmainen huippu, mutta kellot ovat kuitenkin tapulissa. Tornin pallo ja risti ovat peltiä. Katto vuosi jo ensimmäisenä kesänä. Paanut uusittiin, mutta vuoto jatkui. Katon kaltevuus oli väärä, ja piinasta päästiin vasta, kun katto tehtiin pellistä.

Kirkon 14 metriä korkea sali jakaantuu kolmeen laivaan kahdella jyhkeällä pilaririvillä. Keskilaiva jatkuu samankorkuisena ja levyisenä kuoriin saakka. Alttari sijoittuu kahden seinäpilasterin väliin. Vuonna 1927 kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa. Remontissa otettiin kantaa itsenäisen Suomen puolesta. Pääoven yläpuolella ollut muistotaulu jossa kerrottiin että kirkko rakennettiin keisari Nikolai I:n aikana maalattiin umpeen. Sisällä kattolampetteja koristaneilta kaksipäisiltä kotkilta viilattiin päät pois. Vuonna 1935 Rautalammin historiallinen yhdistys ehdotti tekstin palauttamista, mutta kirkkoneuvosto ja -valtuusto eivät lämmenneet asialle. Nykyisin teksti on paikallaan, mutta kotkat lentävät yhä päättöminä. 

Alttaria koristi vuosikaudet puinen kullattu risti. Alttaritaulu, missä Jeesus saarnaa Genesaretin järven rannalla, vihittiin pyhäinpäivänä 1940. Taulun maalasi rautalampilaislähtöinen Väinö Hämäläinen. Taiteilija kuoli hieman ennen kuin sai työnsä valmiiksi. Hänen poikansa lehtori Lauri Hämäläinen saattoi maalauksen loppuun. Vuosina 1974 - 75 kirkkoa korjattiin arkkitehti Hannele Arantolan suunnitelman mukaan. Mittavin peruskorjaus tehtiin vuosina 2008 - 2009 arkkitehti Hannu Puurusen suunnitelman mukaan. Koko talotekniikka uusittiin. Kirkko maalattiin ulkoa keltaiseksi. Sisällä pitäydyttiin tutuissa harmaan, vihertävän ja sinertävän sävyissä, joskin seinät maalattiin Arantolan suunnitelmaa huomattavasti vaaleammiksi. Sisäkaton väri entistettiin maalikerrosten alta paljastuneen heleän siniseksi.

Rautalammin kirkko 1800-luvun loppupuolella. Kirkkoa ympäröi tuolloin kiviaita ja portit. Kirkko näkyi kauas lähes puuttoman kirkonkylän keskustasta. 

Rautalammin kirkon pohjapiirroshahmotelma. Kirkon sivuilla ja pääoven päädyssä on lehterit. Saarnastuoli on lähellä alttaria. 

Avioliittoon vihkiminen Rautalammin kirkossa 1900-luvun alussa. Kirkkosalin ilme on kokenut muutoksia sadan vuoden aikana. Esimerkiksi saarnastuoli on nykyään lähempänä alttaria, alttarin yläpuolella olevat ikkunat on peitetty ja suuren ristin korvaa Väinö Hämäläisen maalaama alttaritaulu. 

Sankarihautajaiset talvisodan loputtua 28.4.1940. Rautalammin sankarihautausmaalle on haudattu 162 viime sodissa menehtynyttä. Rautalampilaisia sanakarivainajia on haudattu myös sukuhautoihin ja muiden paikkakuntien sankarihautoihin.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen vaimonsa Sylvin kanssa poistumassa Rautalammin kirkosta Rautalammin 400 -vuotisjuhlien yhteydessä. Oven yllä näkyy teksti kirkon rakentamisesta. 

Rautalammin kirkko kesällä 2011. 

Urkulehteri ja kirkkosalin pääsisäänkäynti nykyasussaan.

Kirkkopuisto

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

1800-luvulla kirkkoa ympäröi puuton kenttä, mutta vähitellen ympäristö on kasvanut vehreäksi puistoksi. Vuonna 1924 kiellettiin lehmien laiduntaminen kirkon ympärillä, ja vuonna 1937 kiellettiin kirkkopuistossa urheilu. Suunnitelma puiston kunnostamiseksi tehtiin vuonna 1939. Kirkkopuiston komeat koivut istutti Karjalan tilanomistaja Rolf RoschierSankarihaudat ja sodissa kaatuneiden muistomerkki ovat puistossa näkyvästi esillä.  Keskusraitin tuntumassa on 1938 Delaware-muistomerkki, joka pystytettiin 1580-luvulla alkaneen muuttoaallon muistoksi. Rautalammilta muutti väkeä Ruotsiin ja Norjaan kaskenraivaajiksi ja sieltä edelleen Delawaren siirtokuntaan Pohjois-Amerikkaan.


Kirkkopuistoon eivät lehmät päässeet enää vuoden 1924 jälkeen.

Rautalammin kirkko täytti 100 vuotta vuonna 1944. Kirkkopuistoon kuljettiin komean juhlaportin kautta. 

Delaware -patsas on kirkkopuiston etuosassa lähellä keskusraittia. Muistomerkki paljastettiin 3.7.1938, samana päivänä avattiin Rautalammin museo. 

Tarinoita täynnä oleva hautausmaa

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Kirkon ja kellotapulin vieressä on laaja kiviaidalla aidattu hautausmaa, jonka vanhin osa 1600-luvun lopulta. Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen. Vuonna 1878 laajennus tehtiin entisen leikkuuhuoneen ympäristöön. Lääninlääkäri teki kappelin takana sijainneessa leikkuuhuoneessa kesäisin ruumiinavauksia. Ennen siunauskappelia vainajia säilytettiin tapulissa tai talvisaikaan kotona riihessä tai aitassa. Hautausmaan viimeisin Äijävedelle päin valmistunut laajennus vuodelta 2006 on jyväskyläläisen suunnitteluhortonomin Jarmo Väisäsen käsialaa. Samalla hautausmaalle tehtiin uurnalehto.

Rautalampilaisia on pitänyt vähän opettaa käyttäytymään hautausmaalla. 1933 porteille laitettiin taulut, joissa muistutettiin sopimattomasta käytöksestä. Vuonna 1944 kirkkokuulutuksessa sanottiin, että "hautuumaalla polkupyörillä ajeleminen on kerrassaan sopimatonta". Hautausmaan laakeista kivistä rakennettu aita on suojeltu. Sen pisin sivu kylänraitin varressa on noin 300 metriä pitkä. Kiviaita tarjosi kävellen ja kirkkoveneillä saapuneille tervetulleen levähdys- ja kokoontumispaikan. Aidalla istuskelu on yhä paikallista kesähupia. Myös luonnonvoimat ovat muuttaneet kirkon ympäristöä. Kesällä 2010 Asta-myrsky kaatoi useita suurikokoisia koivuja kirkkopuistosta ja hautausmaalta. Muutaman päivän päästä raivonnut Veera tuhosi lisää puustoa.

Hautausmaa on lukuisten tarinoiden tulkki kulkijalleen. Hautakivet kertovat esimerkiksi,  miten rankkaa elämä oli sata vuotta sitten. Espanjantauti eli savolaisittain varjkuume raivosi paikkakunnalla 1910- ja 1920 -lukujen taitteessa. Pandemiana levinnyt influenssa iski usein nuoriin ja vahvoihin ihmisiin. Samasta perheestä saatettiin haudata montakin jäsentä yhdellä kertaa. Haudankaivaja August Maukosen kiireisin sunnuntai oli, kun hautaan laskettiin samana päivänä 28 vainajaa.

Hautausmaan etuosassa, keskeisellä paikalla on Peuran sukuhauta. Hautamuistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Emil Halonen. 

Hautausmaan uudesta osasta on kaunis näköala Äijävedelle. 

Sankarihautausmaalla oli aluksi valkoiseksi maalatut puuristit. Kuva on vuodelta 1940. 

Tapuli on rakennuksista vanhimpia

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Vuonna 1768 rakennettu kellotapuli on Rautalammin vanhimpia rakennuksia. Tapulin takana on kahden edellisen kirkon muistomerkki. Tapuli on ollut alun perin läpiajettava, mutta ulkovuorauksen yhteydessä rannan puoleiset ovet on poistettu.

Pohjalaistyylisen, kolminivelisen renessanssitapulin ylimmän nivelen paikalle tehtiin vuonna 1887 samanlainen tornin huippu kuin kirkossakin. Tapulissa on kolme kelloa, joista vanhin on vuodelta 1705.

Rautalammin kellotapuli 1950-luvulla. Tapuli rakennettiin vuonna 1768 Rautalammin kolmatta kirkkoa varten. Tapulin rakentajasta ei ole täyttä varmuutta. Ilmeisesti sen rakensi Eskil Collenius tai Arvi Junkkarinen. Tapuli on ollut alun perin läpiajettava, sillä sen etu- ja takaseinässä on ollut pariovet.

Tapuli ja vanhaa kirkkotarhan kiviaitaa vuonna 2011.

Kappeli

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Hautausmaan luoteisosassa on vuonna 1956 valmistunut arkkitehti Olli Kuusen suunnittelema kappeli. Kappelin päätyseinä on tehty suurista, valkoisten puupalkkien tukemista ikkunoista, joita on 26 kappaletta. Pääty on kirkkoon päin. Kirkolta katsottuna rakennus on kuin valtava kannallaan seisova kolmio. Keskusraitin puolesta sivua hallitsee massiivinen tiilikuviointia jäljittelevä pinnoitettu katto.

Siunauskappeli 1950-luvulla. 

Siunauskappeli kesällä 2011.

Ensin opetti kirkko - kinkerit ja pyhäkoulu

You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.

Seurakunnalla on ollut merkittävä rooli rautalampilaisten luku- ja kirjoitustaidon edistämisessä. 1800- ja 1900 luvuilla pidettiin talvisaikaan kinkereitä eri puolilla pitäjää. Pappi kyseli aikuisilta raamatusta, ja suntio luetutti palvelijoita. Nuorille kinkerit olivat jännittävä hetki, sillä rippikouluun pääsi, jos osasi vastata oikein papin esittämiin kysymyksiin. Vuoden 1861 kinkereillä todettiin, että 139 tytöstä 93 osaa lukea ja 82 taisi katekismuksen ulkoa. Ripille pyrki 159 poikaa, joista 127 hyväksyttiin. Kun oppivelvollisuuslaki vuonna 1921 hyväksyttiin, Rautalammilla oli 19 kinkeripiiriä.

Rippikoulua pidettiin kaksi viikkoa syksyllä ja keväällä. Tytöt ja pojat kävivät rippikoulussa eri aikaan. Pitkästä matkasta tulevilla oli "korttierpaikka" kirkolla. Usein nuoret asuivat samassa paikassa, missä heidän vanhempansa yöpyivät kirkkomatkoillaan. Keskikoulun tultua rippikoulutunteja alettiin pitää myös iltaisin. Vanhamuotoinen rippikoulu päättyi kohta sen jälkeen, kun leiririppikoulut alkoivat vuonna 1967.

Pyhäkoulua kävi 1920-luvulla 770 oppilasta. Vuosikymmeniä pyhäkoulu oli samalla oikea koulu. Läksyjä saattoi saada kolmestakin kirjasta: raamatusta, katekismuksesta ja virsikirjasta.

Kansakouluasetus astui voimaan vuonna 1866. Kouluun pääsy edellytti luku- ja kirjoitustaidon alkeiden hallintaa. Alkeet opittiin seurakunnan pitämissä kiertokouluissa. Rautalammilla oli kaksi piiriä, joissa opettajat kiersivät opettamassa kahdesta kolmeen viikkoon kerrallaan. Oppilaina oli myös aikuisia. Kiertokoulut lakkautettiin, kun oppivelvollisuuslaki astui voimaan vuonna 1921. Kansanopetusta antoivat myös teollisuuslaitosten yhteyteen perustetut tehtaankoulut. Kerkonkoskella pidettiin vuosina 1864 -1870 sahakoulua, missä opetettiin kristinuskoa, laskentoa, kielioppia, maantietoa, kirjoitusta, laulua ja voimistelua. Sahakoulun ensimmäinen opettaja oli nahkurin poika August Strandman. Hänet tunnettiin myöhemmin aktiivisena kunnallispoliitikkona ja kauppiaana nimellä Malinen. Nälkävuosien aikaan sahan toiminta vaikeutui. Tehtaankoulu lakkautettiin omistajanvaihdoksen yhteydessä.

Kinkerit. Vasemmalla rovasti Elias Mustakallio, kappalainen Wilhelm Palmroth, suntio Matilainen ja kanttori J.H. Väänänen.