Hautausmaa

Hautausmaa tarinoi

Keskellä kirkonkylää on suuri kiviaidalla aidattu hautausmaa. Sen vanhimmat haudat ovat yli 400 vuotta vanhoja.

Hautausmaa on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi. Viimeksi sitä laajennettiin rannan suuntaan, minne tehtiin myös uurnalehto.

Kuollut ihminen haudataan arkussa tai hänet tuhkataan. Tuhkauksessa arkku laitetaan tulikuumaan uuniin. Ruumis palaa tuhkaksi, mikä laitetaan uurnaan ja haudataan uurnalehtoon. Joskus tuhka ripotellaan vainajalle rakkaaseen paikkaan.

Nykyään vainajat tuodaan kappeliin odottamaan hautaamista. Ennen kappelin rakentamista vainajia säilytettiin kellotapulissa tai talvella kotona ulkorakennuksissa.

Rautalampilaisia on pitänyt vähän opettaa käyttäytymään hautausmaalla. 1933 porteille laitettiin taulut, joissa muistutettiin sopimattomasta käytöksestä. Vuonna 1944 kirkossa kuulutettiin, että "hautuumaalla polkupyörillä ajeleminen on kerrassaan sopimatonta".

Hautausmaan laakeista kivistä rakennettu aita on suojeltu, mikä tarkoittaa, että sitä ei saa purkaa pois. Kun ihmiset tulivat kirkkoon kävellen tai veneillä, heistä oli mukava istuskella ja tavata tuttuja aidalla. Kiviaidalla istuskelu on yhä rautalampilaista kesähupia.

Hautakivistä voi tulkita monenlaisia tarinoita. Kivet kertovat esimerkiksi, miten rankkaa elämä oli noin sata vuotta sitten. Kun Espanjantauti eli savolaisittain varjkuume raivosi paikkakunnalla, yhdestä perheestä saatettiin haudata monta jäsentä samalla kertaa. Yhtenä sunnuntaina haudankaivaja August Maukosella oli todella kiire, sillä maahan laskettiin 28 vainajaa. Vanhoissa hautakivissä kerrotaan usein myös, mikä ihminen oli ammatiltaan.